lauantai 18. huhtikuuta 2009

Matkamuistoissa

Sadekausi pitenee.
Tuuli heiluttelee ikkunaverhoja
kamarissani, kun matkustan muistoissa.

San Marinon metsässäkin
sataa. Juhlakengissä ei mennä
pihalle sadesäällä.

Varsovan torilla
vihannestiskit houkuttelevat,
sateellakin. Palaton järven
rannat ovat paljaat ja pölyiset.
Siellä ei Sadetta ole näkynyt
viikkoihin.

Vesikin on sameaa niin kuin
auringon polttama
mieli, joka kaipaa varjoon.
Wienin laitakaupunkialueella haikara
nauttii päivälevosta savupiipussa.
Senkin kinttuja kolottaa?

Kamarin ja tuvan välillä
käväisen Kööpenhaminassa.
Tuomiokirkossa on viileää ja kuuntelen
urkukonserttia.

Kahvi tuoksuu. San Marinon konditoriassa
on jättiläisleivoksia, ei ole syytä kieltäytyä.
Venetsiassa juttelen Gondolierin kanssa.
Markuksentorilla on karnevaalit. Kätkeydyn
naamarin taakse ja mantteli kahisee tuulessa.
Naamarin kanssa on vaikeuksia kahvinjuonissa.
Kupolit kiiltävät ja pyykit kuivuvat.

Venetsia on kummallinen kaupunki.
Se kelluu meressä.Talot ovat vanhoja ja
kellarikerrokset ovat veden alla.
Pulut koristelvat patsaita.

Syrjäkadulla riisun karnevaali vaatteeni,
ennenkuin astun Dostojevski-museoon
Pietarissa. Karamazovin veljesten henki
tuntuu huoneistossa.

Radiossa soivat joululaulut.
Olen hetken syntymäkodissani
ja istun sukuni keskellä.
Lapsuus meni kynnyksen yli ja
elämä alkaa taas uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti