perjantai 6. helmikuuta 2009

Vaikka

Vaikka minä olisin
juuriltani kiskottu
poikkisahattu
runneltu
ja palasiksi hajotettu

Vaikka minä olisin
monennimisten
ahdistusten puristama,
maahan muserrettu, rujo,
en ole toivoton.

Sillä minä tiedän
Lunastajani elävän
ja näkevän tämän.

Hän kokoaa särkyneet palaset,
hoitaa juuret
ja ottaa ahdistukseni kantaakseen.



/Kirj. Anni Korpila – Onni Terävä/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti