tiistai 17. helmikuuta 2009

Sopivasti

aina pää kallella hyväksymisen suuntaan.
suu valmiina hymyyn, ettei suru yllätä.
silmissä siintää leikkisä lapsuus ja
vähän, ihan vähän hankala nuoruus.

oikein hyvin on muistissa.
mitään ei ole liikaa, ihan
sopivasti vaan.

äidin punaposket lähellä,
hymyä pullollaan.
kaikki on voitettu, on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti