perjantai 6. helmikuuta 2009

Sinä Lohtu! jää!

Tule lähelle, kaukaa. Tule! Odotettu kaivattu! Saavu
nopein askelin, tai hiljaisin
harppauksin! Tule, niin kuin
tahdot, kun tulet vain!

Joudu tänään! Katsoo ikkunasta,
odottaa, Sinua näkyväksi tiellä;
sieltä kaukaa, aavistus lähestyy!
Nähdä voi, jo melkein kuulla askeleet
hietikolla, kun tuuli niitä kuljettaa?

Aivan kohta seisot kynnyksellä?
Kohta jo kuuluu varovaisin kolkutus,
vai joko ovi avattiin? Tule!
Olet odotettu! Odotetuin! Tiesithän sen?
Älä istahda oven lähelle, kuin pian lähtisit,
vaan jäisit! Nyt kun jäädä voit!

Tule tänne peremmälle, täällä on
pöytä katettuna! Tuossa tuskien teetä
hopeakannussa hautumassa; tuossa
surujen sämpylöitä, murheen mansikoita
suuhusi sulaviksi!

Kas tuossa on odotuksen omenoita ja
itkuisen ihania kipukirsikoita!
Kaipausten kanelikakkuja
ja mehevää masennusmuhennosta mustikoilla!
Kaiken tämän ja vielä muun, Sinua varten
säästänyt olen!

Istu tähän vastapäätä levoksi, lohduksi, nyt!
Tänään ikuisuus alkaa voi, vuosi kaksi oi,
kuin hetki seurassasi! Sinua kastsellessa
suru sammuu kuivuu kyyneleet. Tuskat taukoaa,
kivut kaikki vihdoinkin vaikenee!

Sinä Lohtu! jää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti