torstai 5. helmikuuta 2009

Ikkunan vieressä istuja

Ikkunoitten vierissä istujille
istumista riittää.
Sitä odotetaan mitä aina ennenkin.
Harvoin se tulee.

Koko elämä meni odottaessa.

Kunnes Jumala tuli.
Jotakin tapahtuu
ja siirrytään ikkunoitten
vieristä pihalle.

Aroilla jaloilla otetaan
ensimmäiset askeleet.
Maa ei katoa alta
eikä ilma lopu.

Takana ovi sulkeutuu.
Nyt on istuminen ohi,
se ei ole enää elinehto.
Vanhuuskin tulee lähelle.
Ei sitä yksin ole pakko
kantaa.

Yksinäisyyden tylyt muurit.
Niitten sisäpuolella itsesyytösten
rakit haukkuvat.Tekemiset
ja teekmättä jääneet eivät
hellitä.

Lähellä ollen on helppo jakaa
aatoksia ja tuntemuksia.
Mikään ei tuijottamalla
irtoa. Siksipä Jumala tulee
väliin. Että uskaltaa elää.
Vihdoinkin.

Ei tarvitse kuolla
siihen, ettei syntynytkään.
Niin kuin moni tekee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti