perjantai 6. helmikuuta 2009

Em: Elämän mestaruus

Jokainen uskova kilpailee uskon EM:stä/
elämän mestaruudesta.

Pitää olla vauhtia ja voimaa.


Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset
kilpailijat.

Mikään ei ole muuttunut. Kilpailu on yhä
voimassa. Käärmekään ole poistunut tai
muuttunut, vaan samalla tavalla se houkuttelee
jokaista Jumalan lasta.

Uudestisyntymän ensihetkestä asti, alkaa taistelu.

Kauvan ei tarvitse olla uskossa, kun aletaan
vertailla itseään muihin uskoviin, ja varsinkin
niihin, jotka ovat niitä ”nimekkäitä” ja pian
halutaan nähdä/tehdä suurempia ja
suurempia uskon ihmeitä!

Miksi suurempaa voimaa, ja miksi
enempiä ihmeitä? Eikö riitä evankeliumin
voima, se mistä Raamattu sanoo, että se
on Jumalan voima, se oikea voima?

Kuinka moni on varastanut
nälkäänsä, luullen, että se on oikeutettua,
milloin minkäkin nälän ollessa kysymyksessä?
”Voisiko rakastava Jumala kieltää jotakin
näin kaunista”, kysyy luvattoman rakkauden
uhri, ja hänestä tulee aviorikkoja.

”Voisiko Jumala olla parantamatta”, kysyy
saarnaaja, ja antaa omia lupauksia.
Tai oman vakavan sairauden kourissa,
Jumalan on pakko parantaa, tai luovutaan
uskosta?

Mitäs pahaa siinä muka olisi, Jumalahan siitä
kunnian saa, ja ihmiset toivoa menestyksestä?
Jumalako kyllä ymmärtää vajavaisen ihmisen
vajavaisuuden, ja antaa anteeksi väärät lupaukset?

Onko Jumalan kunnia paranemisissa ja
varakkuudessa? Tuliko Jeesus hyvinvointia varten?
Tuliko Jeesus takaamaan meille jokapäiväisen leivän
yltäkylläisyyden, ja katoamattoman omaisuuden täällä ajassa?

Miten sitten ne sairaat ja köyhät,
jotka myös ovat Jeesuksen seuraajia,
eivätkö he
olekaan Jumalan kunnia? Jeesuksen tähden?
Eikö Jeesuksen käskyn mukaan tulisikaan
tyytyä alhaisiin oloihin? Eikä havitella suuria?

Eikö Jeesus ole sama Jeesus sairaallekin, vaikka
sairaus ei parane?

Entäpä kuka silloin parantaa, kun ei Jumala paranna?
Niin kuin silloin, kun viikon päästä sama sairaus uusiutuu?
Vai paransiko Jumala, ja sitten taas ottikin terveyden pois?


Kuka silloin parantaa kun rukoilija on Buddhalainen
ja rukoiltava paranee, oliko se kuitenkin Raamatullista,
vaikka rukoilija ei edes usko Jeesukseen?

Entä Allahin porukka, kuka siellä parantaa,
kun paranemista tapahtuu?
Entä povaajat, kuinka he voivat luvata rikkaita
aviopuolisoja ja taloja, ja niin tapahtuu, onko
Jumala asialla, vaikka povari ei ole
uskossa Jeesukseen?

Kilpailu jatkuu.
Kristityn Elämän Mestaruudesta on kysymys.
Sillä ei sitä joka kilpailee, seppelöidä,
ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.

Missä on säännöt?

Jumalan Sanassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti