keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Aamu varhaisella

Tänään maa on entistä valkoisampi,
kun tuore lumiharso peittää pellot
ja pihat. Hiljalleen lunta tupruttaa
ja aamutaivas punottaa.

Seinäkellon raksutus kuuluu tuvassa
ja keinutuoli liikahtelee harvakseen.
Joululahjasukat lämmittävät jaloissa.

Kissa on omissa oloissaan,
väillä se aukaisee
silmänsä mutta jatkaa taas
kehräämistään.

Luen raamattua,
ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä,
ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.
Ei
tarvinnut nähdä sitä maailman pahuutta
ja sortoa, mitä Noa sai nähdä.

Jumala otti Hanokin tykönsä..

Ajattelen että näinköhän se on
heidänkin kohdallaan,
jotka vielä täällä
vaeltavat Jumalan yhteydessä?
Heidät otetaan pois.

Kun katson ulos,
piha on vieläkin valkoisempi.
Sydänkin on lumivalkea ja yhtä pehmeä.

Lattiakin narahtelee tyytyväisenä.
Lämpöisessä tuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti