lauantai 21. helmikuuta 2009

Tuprutus

aurinko
tupruttaa
kultasavua

maa säkenöi ja
mieli iskee kipinää!

Ääni

iltatuulen nurkalla
heinikko huojuu

kaikki pörröapilat liikkuvat
kohti

ikkunasta kuuluu hyvin rakas ääni

Läiskähdyksiä

valoisia läiskähdyksiä
niittypolulla

meidän vierellämme
vihreän lumous

päivät kimmeltävät
tuulen kuisketta

hyvin hartain askelin
Sinua kohti :

harmauden aidan yli

Vierastus

Ketä hän muistutti?
Ei kuitenkaan niin outo.
Jokin yhteinen kipu, liekö?
Sama arkuus?

Kun sisin pelästyy
toisen sisintä.
Jakamattomia kuormia
öitä ja kiviä?

Pohjaton ihminen.
Kuin kulkutauti.
Lamauttaa moniksi vuosiksi.
Arvet jäävät.

Haalenneet viirut.

Silti

Kauvan on asuttu.
Sovitettu ja sovittu.
Yhteistä kaikki.

Silti.

Kanssasi kuljettu matka
ei ole vuosissa pitkä.
Kärsimys on ollut pitkää.
Yhden hetken vuodet.
Silloin kun minua
kannat,
uskollisesti Rakastaen.

Tämä Rakkaus

ulottuvilla
oleva
kohti tuleva
Suuri Rakkaus

huumaamattoman
hurmaamaton
häikäisemättömän
ansaitsematon
kieroilematon
hyötyään etsimätön

SINÄ IKUINEN

jätettyjen hyljättyjen
talteen korjaava Rakkaus:
olet Sanoja
nälkään
ihmisleivällä sammumattomaan

Sinä elämä
kuoleman maassa
tyhjyyden keskellä oleva
tarkoitus
sisäistynyt todellisuus
epätodellisuuden keskellä
se toivo:

loppumattoman, ulottuvaisuuden mahdollisuuteen
vajavaisuudessa kyvyttömyydessä
heikkouksissa
Sinä Rakkaus!

Sinä mitättömien ihmisten
Armahtaja, varjelija

syyllisyyden poisoton sovitukseen,
häpeän pelosta
vapauteen

ruhjevammojen
puhkaisemat sielut,
raadellut hylkypuut
elävöityvät,
rohkaistuvat tässä
Armahtavassa Rakkaudessa,

Jumalan Rakkaudessa!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Mikä se on

mikä se on,

kun
ihminen
painuu
hiljalleen
umpeen,

elämän
ikkunat
eivät
aukee

Aina

aina matkalla jonnekin -
pysähtyessäkin
jalat jo kaipaavat
eteen tai taaksepäin

vain haaveissa
voi olla liikkumtta
kokonaisen vuoden

torstai 19. helmikuuta 2009

Kristus

Kristus

et
lopeta
pelkoja

vaan
kuljet
vierellä
mielen
mörkölaakson
läpi

Kaikkivaltias

kaikessa
on
tarkoituksesi

surun
sallimisessa
tahtosi
hyväksymisen
kipeä opettelu

Aika

aika on haihtunutta ja kulunutta
menneisyyttä

esiin
pulpahtavaa tulevaisuutta,

ne kohtaavat
aina
samoilla rappusilla

kaikki mitä
on,
on juuri tässä:
sillä aika
ei
todellisuudessa liiku,

on
vain
eteenpäin ja taaksepäin
samalla viivalla -

ei kukaan
voi puhkaista
eilisen tai huomisen seiniä
tänään

Soi

pakkasen
huurteinen kehtolaulu
maassa

halla soi

lumen sormissa
sielu valittaa

Yli

sielun maisemissa
ilmansuunnat
ulottuvat
arpikudosten
yli

haavojen kasvettua
hitaasti
umpeen

Kuin

toisenlaisiin
kyliin
toisenlaisille
niityille -

ilma
kuin peltiä
välissä

Uni

orpous ohenee
sammalkehdossa on tyyntä
maan villoissa kaivattu lepo

Enin

enempi kuin kaikki sininen
enempi kuin vihreät yhdessä
on hymyn valo,
sielun pimennyshuoneessa!

Mera än allt blått,
mera än de gröna tillsammans,
är leendets ljus,
i själens mörkrum!

/Herne

Julki

ikimaisemissa
vuoret
eivät
väisty

harmauksien
salaisuudet
ovat
jo tulleet
julki

Ikirakkaus!

mielenmaisemien
ikirakkaus
on
sanoihin puettu väri:
mustavalkoinen

Puu

mielen puu
kasvaa
jalkojen
läpi
yli pään

surulinnuille
laulupuuksi

Ah' onnen kynttilät

luulojen
virkistävät
vallattomat
juhlahetket
sammuvat

onnen kynttilöiden
palaessa
loppuun

tiistai 17. helmikuuta 2009

Väsy

Vastuun väsytys
vetää vaakasuoraan
pehmoisen päälle.

Viltin alle helpottumaan
huokausten painosta.

Se tepsii.
Aina se tepsii.

Yllätys-unen siunaava unohdus.
On lapsesta asti tepsinyt.

Sinitaivaan alla

sinitaivaan alla ihminen
tallustaa.
elää´.

sievää elämää.
omaa pientä
menoaan nyhertää.
pienestä asti.

se on pitkä aika ihmiselle.
on se.

on niin kuin kasvi.
viheriöi ja lakastuu.
kukki sen ainoan päivän.
yhden maanantain.

miten sitä jaksaakaan?
miten ihmeessä sanoja riittää?

sanomattomia sanoja riittää.
niitä riittää!

riittää hymyä.

Hymy

Sovitellaan ihan sopivan kokoisiksi,
kelpuutetaan näytille……
tässä valittujen kerhossa
meidän kesken.
pehmeitten pumpulikurvien runsaus
suojaa mielenosoituksista ja poliittisilta
kannanotoilta.

Tyytyväisyys peittää kaikki;
kivuista avio-ongelmiin
ja mielipide eroavaisuuksiin
lastenkasvatuksissa ja
pohjattoman hellyyden tarpeen,
se peittää. Kyllä se peittää.

Tyytyväisyys tulee sisältä päin, niin kuin
hymy tilauksesta: valokuvauksessa,
kunnes se vuosien mittaan haalistuu
haurastuu ja haihtuu.
Mustavalkoisissa valokuvissa.

Sopivasti

aina pää kallella hyväksymisen suuntaan.
suu valmiina hymyyn, ettei suru yllätä.
silmissä siintää leikkisä lapsuus ja
vähän, ihan vähän hankala nuoruus.

oikein hyvin on muistissa.
mitään ei ole liikaa, ihan
sopivasti vaan.

äidin punaposket lähellä,
hymyä pullollaan.
kaikki on voitettu, on.

Rakkaus

pikkuruinen pelko.
sokerinpalan kokoisena peukalon ja etusormen välissä.
hyppysellinen.
naurua ja kaikki peittyy.

silmät katsovat kulissien välistä
näytöstä, jossa voi hiukan olla mukana.
hento hellä hyvä käsi
olkapäällä tukemassa.
kyllä rakkaus riittää, riittää se.
tämän kokoiseen perheeseen, toki!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Totuuksia

Ihmisen totuudessa on
hänen raakuutensa maku
se on sydämetön
halvaannuttava

Jumalan totuus on aina
armahtava
vapaaksi tekevä

Lumi

lumessa
kesä kuoli

eikä aurinko hengitä

Yli kuoleman yrttien´

Jälleen
tuoksuvat
kaukokaipuun korianterit
ikävän
inkiväärien
vierellä
kipujen
kanelien
lohduttavissa
tuulissa
nuokkuvat
nuorruttavat
neilikat

tuule
Jumalan
tuuli
sielun
sahrami
saroille
pelastuksen
balsamin toivo
kantamaan
yli kuoleman yrttien´
katkeran kitkeryyden

Kristus,
anna Armon aloet
sydänten laaksoihin aaltoilemaan,
mirha koofer ja kassia

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Laventeliin ja timoteihin unohtunut.

Laventeliin ja timoteihin unohtunut.
Toksuvaa tuuletusta pellolla.
Pitkän hetken onnea.

Niityn hymyä ja ilman kuisketta.
On Vihreän ja liilan
vallankumous.
Ja tuoksun.

Mielen pyhä,
vaikka on torstai.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Hymyt

sinun pieni kätesi minun
pienessä kädessäni
kävelemme vierekkäin.

liikumme
silmänkantamattomia
kohti tänäkin keväänä,
eikä kukaan huuda meitä
takaisin!

Hei! Me hulmuamme
peltojen ja metsien yli
ja kaikki mitä mieleen
juolahtaa on mahdollista
taas!

Kiipeä sinä auringon
suupieliin hymyksi,
niin minä menen
silmiin!

Hymykilpailut alkavat!

Nimeltä mainittu

Eteen kannettu lohtu

ahdistuksen peilissä
samat kasvot
vuodesta toiseen

pelkkää pintaa

kauan on
nähty arvoituksen tavoin
vajavaisesti tuntien

salaisuudet säilyvät
kuvastimien pohjissa

näkymättömätkin arvet saavat
lopulta selityksensä
tutuksi tulleissa kasvoissa

Lohduksi

Jos sulattaisi sielun paiseet,
oikoen mielen mutkat ja lommot?
Jos suorisi sävyisästi siipien
sulat taas?

Jos sopisi silittää hellin sormin
syntymäitkuun ilon?
Jos voisi puhaltaa varovasti,
sammuvaan liekkiin elon?

Jos mahtaisi kerran makeiksi
muuttaa surujen suolaiset
soitot? Jos antaisi sittenkin
armahduksen tuskiinsa
tuomituille?

Oi määränpää!
Kaukaako lähenet?
Lohtuna kannatko kainalossa
pitkältä matkalta kotiin?

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Sunnuntai maisemia

Lunta on tullut monta senttiä.
Lumivillat valaisevat maata
ja mieltä.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Vaikka

Vaikka minä olisin
juuriltani kiskottu
poikkisahattu
runneltu
ja palasiksi hajotettu

Vaikka minä olisin
monennimisten
ahdistusten puristama,
maahan muserrettu, rujo,
en ole toivoton.

Sillä minä tiedän
Lunastajani elävän
ja näkevän tämän.

Hän kokoaa särkyneet palaset,
hoitaa juuret
ja ottaa ahdistukseni kantaakseen.



/Kirj. Anni Korpila – Onni Terävä/

Sydämen silmät

Taivaan silmät
katsovat
ihmisessä
sydämellä

Näissä

näissä mittakaavoissa
mitatut
menetykset
ja surujen summat

ovat ikuisuuden
mitoissa
saavutuksia
tai voittoja

Ei lyö

Eihän enää lyötyjä lyödä?
Eihän savuavia kynttilöitä
sammuteta?

Tulihan Kristus K A I K K I A
kurjia ja surkeita varten?
Tulihan Kristus syntisiä
varten?

Tulihan Kristus lankeevaisia
uskovia varten?
Riittäähän Golgatan työ
uskovienkin kohdalla?
Onhan Evankeliumin ilosanoma
uskoviakin varten?

Eihän Armo ja Totuus lopu?
Kristus on koko Totuus ja koko Armo,
joka parantaa. Lohduttaa. Rakentaa.
Kehottaa. Uudistaa. Pelastaa.

Ketkä lyövät? Sanoilla?
Vaatimuksilla? Asenteilla?
Uskonnolla?
Hekö, joita on lyöty?
Hekö, jotka eivät ymmärrä?
Hekö, jotka eivät tiedä mitä tekevät?
Saavatko hekin anteeksi?

Meiltä?

Kristus ei lyö. Ketään.

Jumalan kanssa

löydyimme toisia lähellä
kukaan ei jaksa yksin

mutta
yksinäisin-kin
on
kahden Vapahtajan kanssa

Höyhen








Omaan pesään
ikipuuhun
sielu kaipaa
huilaamaan

Saa Taivaan höyhen
kutittaa hymyyn
väsyneitten
surusuut


Voi! Lohtu Suuri!
katso
sieluun asti,
että orpous
unohtuu

ja tuskat maan!

Ylemmäs

Kun nostetaan arjen yläpuolelle maasta,
pää-alaspäin- kulkemisesta ja mielen
matalista maisemista
toisenlaiselle tasolle
ylemmäs;
näkyväisyys paranee

katselemiset muuttuvat erilaisiksi
silmät katsovat taivasta
ja valoa;
jotakin herää ihmisessä henkiin
taas

maan vetovoima vetää mielet maahan,
taivas vetää ylös
maasta
korkeuksien mahdollisuuksiin
mahdottomuudenkin keskellä

se on elävää toivoa:
toivoo
vaikka ei toivoa ole

se on arjen kuoleman voittamista
uskoa
joka kantaa uskosta uskoon
alimmalta rappuselta koko matkan
kerros kerrokselta
vaikka väsyy
silti jaksaa

tätä on elämä
että jaksaa elää
kun Elämän Herra kantaa
meitä
jotka emme muuten jaksa

Ruohikolla

Ruohikolla hetket syntyvät ääneti
lämmössä auringossa ja
laiskottelussa.

Pieni tuokio on
kokonainen päivä tai
melkein kaksi,
yhdessä silmänräpäyksessä.

Läpinäkyvääkin ihmistä
synnytetään ymmärryksen
kivulla ja tuskilla.

Kesäisin nämä lapset
syntyvät ajan helmaan
muotoiltaviksi.

Nurmen vihreä syli
on ikuinen kehto,
jossa maan surut paupaavat.

Uskon siivillä voi nousta
ajan vihreydestä
ikuiseen vihreyteen

Kuoleman läpi

armon sadetta
taivaasta maahan
Jumalan villoja
kivien ylle

peitoksi köyhien mieliin
vasemmalle puolelle
rintakehää
tiiviiksi suojaksi
ansiottoman
voitosta

jokaisena aamuna
vastaanotettavaksi
paljailla käsillä
kannettavaksi
kuoleman läpi

Pienenä










pienenä ei löytynyt

ketään
sydäntä jakamaan

siksi sanoja on
mutta ei taitoa
puhua sisintä

jossa mykät tunteet istuvat
piilossa

Heissä ja meissä

Jumalan kärsivällisyyden
kohdatessa heitä ja meitä
sydämet suostuvat
kaukaa
lähemmäksi
ikuisuussykettä
joka valtaa ja valloittaa
alaa ja tilaa

epäilykset
ennakkoluulot ja pelot
väistyvät
kun Jumala
hengittää heissä ja meissä

Em: Elämän mestaruus

Jokainen uskova kilpailee uskon EM:stä/
elämän mestaruudesta.

Pitää olla vauhtia ja voimaa.


Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset
kilpailijat.

Mikään ei ole muuttunut. Kilpailu on yhä
voimassa. Käärmekään ole poistunut tai
muuttunut, vaan samalla tavalla se houkuttelee
jokaista Jumalan lasta.

Uudestisyntymän ensihetkestä asti, alkaa taistelu.

Kauvan ei tarvitse olla uskossa, kun aletaan
vertailla itseään muihin uskoviin, ja varsinkin
niihin, jotka ovat niitä ”nimekkäitä” ja pian
halutaan nähdä/tehdä suurempia ja
suurempia uskon ihmeitä!

Miksi suurempaa voimaa, ja miksi
enempiä ihmeitä? Eikö riitä evankeliumin
voima, se mistä Raamattu sanoo, että se
on Jumalan voima, se oikea voima?

Kuinka moni on varastanut
nälkäänsä, luullen, että se on oikeutettua,
milloin minkäkin nälän ollessa kysymyksessä?
”Voisiko rakastava Jumala kieltää jotakin
näin kaunista”, kysyy luvattoman rakkauden
uhri, ja hänestä tulee aviorikkoja.

”Voisiko Jumala olla parantamatta”, kysyy
saarnaaja, ja antaa omia lupauksia.
Tai oman vakavan sairauden kourissa,
Jumalan on pakko parantaa, tai luovutaan
uskosta?

Mitäs pahaa siinä muka olisi, Jumalahan siitä
kunnian saa, ja ihmiset toivoa menestyksestä?
Jumalako kyllä ymmärtää vajavaisen ihmisen
vajavaisuuden, ja antaa anteeksi väärät lupaukset?

Onko Jumalan kunnia paranemisissa ja
varakkuudessa? Tuliko Jeesus hyvinvointia varten?
Tuliko Jeesus takaamaan meille jokapäiväisen leivän
yltäkylläisyyden, ja katoamattoman omaisuuden täällä ajassa?

Miten sitten ne sairaat ja köyhät,
jotka myös ovat Jeesuksen seuraajia,
eivätkö he
olekaan Jumalan kunnia? Jeesuksen tähden?
Eikö Jeesuksen käskyn mukaan tulisikaan
tyytyä alhaisiin oloihin? Eikä havitella suuria?

Eikö Jeesus ole sama Jeesus sairaallekin, vaikka
sairaus ei parane?

Entäpä kuka silloin parantaa, kun ei Jumala paranna?
Niin kuin silloin, kun viikon päästä sama sairaus uusiutuu?
Vai paransiko Jumala, ja sitten taas ottikin terveyden pois?


Kuka silloin parantaa kun rukoilija on Buddhalainen
ja rukoiltava paranee, oliko se kuitenkin Raamatullista,
vaikka rukoilija ei edes usko Jeesukseen?

Entä Allahin porukka, kuka siellä parantaa,
kun paranemista tapahtuu?
Entä povaajat, kuinka he voivat luvata rikkaita
aviopuolisoja ja taloja, ja niin tapahtuu, onko
Jumala asialla, vaikka povari ei ole
uskossa Jeesukseen?

Kilpailu jatkuu.
Kristityn Elämän Mestaruudesta on kysymys.
Sillä ei sitä joka kilpailee, seppelöidä,
ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.

Missä on säännöt?

Jumalan Sanassa.

Kiitos

Omassa turvattomuudessa on uskallus
luottaa Suurempaan turvaan kuin ihmisturva,
avuttomuudessa on apuna Jumalan auttavat
kädet, joiden suojaan saa jättää murehtimiset
joita myöskin sallit

siksikö, että muistuisi mieleen lupaus jokaiselle omallesi,
olet kanssamme nyt ja aina maailman loppuun asti,
Sinä olet luvannut itsesi turvaksi
murheen päivinä ja hädän hetkinä,
silloin kun tulevaisuus pelottaa
ja sydän vapisee.

Kiitos tästä tiedosta.

tallelle

Jumala
antaa
aikaa löytyä

ei vain kerran
vaan niin monta kertaa
että pysyy tallella

Viime kesäistä

















Sielun täydeltä siritystä
ja tiritystä,
kun lintuväki kylpee ja räpistelee
tuossa lintualtaassa!
On silmäiniloa ja mielen.

Aurinko paistaa,
ja jäykkyyden jäät sulavat
Pohjoismaisten olemuksista,
niin että jopa linjautossakin
sattuu saamaan juttukavereita ja
hymyn.

No,
Jeesus hymyilee uskovaiselle aina,
kun Hänen kasvojensa aurinko
loistaa kesät talvet!


Pöytä on katettu

Pöytä on katettu
Totuuden tervehdyttävällä
sanomalla toivoksi
kaikille toivottomille

tulissa koeteltuja
todellisuussanoja ontuville
valheunien ja haituvahaaveitten sijasta

vaivatuille löytyy mirhaan kastettuja
voimavärssyjä
ja aurinkoisia aatoksia

tässä on sileitä matkalauluja
sekä Sanan lievittäviä lämpöisiä vilttejä
särjetyille sieluille
suruhetkiin

on laupeuden lupauksia'
entisaikojen muistelmia ¨
ja kaukaisten päivien tositarinoita
epätoivoisille elvytykseksi
autuuden kalliolta
ja purppurapilvien suojista

murehtiville on siunaussellojen soittoa
näkyvistä näkymättömiin
on aarioita ja serenadeja
Jumalan Sanan aitoa huojennushunajaa:
tarjolla orjille ja vapaille

Meille hyljätyille ihmisille
loistaa pelastus
Kristuksen kasvojen valkeus

Lempeät sanat

 








 
Niittyvilloihin
saa uupunut uinahtaa.
Niissä on kaikkien pienten
sieluparkojen pehmoiset tyynyt,
joita lempeät kesätuulet hyvin
hiljaa huiskauttelevat...........

//

Lempeät sanat ovat mesileipää;
ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille. (Raamattu)

Onneni

elämä on niin lyhyt
onnessakin on surun pohja,
sen katoavaisuudessa
sen häilyväisyydessä

kukaan ei tiedä
milloin matka täällä päättyy
onko tänään vai huomenna
tai nyt

Jumalan lapsella
on määränpää
Jeesuksessa Kristuksessa:
Iankaikkinen elämä

http://www.youtube.com/watch?v=734AXikWICc

klikk-keti

Rannalla

Tänään olet lähempänä kuin eilen.
Enkä unohda,

että välillä aaltoilet kauas,
palataksesi jälleen omalla ajallasi.
Silloin kun näen vain hiekan edessäni,
huomaan kaiken sen,
mikä on ollut piilossa silmiltäni.

Kaiken sen,
mitä en ehkä muuten näkisikään...
Puhut jokaisessa kivessä,
jokaisessa simpukan kuoressa
kerrot salaisuuksia,
joita en ennen tiennyt.

Ny tiedän.

Istun tässä ja odotan paluutasi.
Kaukaa jo voi kuulla tulosi,
kun vyöryt rantoja
lepyttelemään,
lohduttelemaan suolaisilla
tuulahduksilla;
jälleennäkemisen ilolla;
kaikissa kyynelissä

kohtaamaan....

Pavane

Jumala

kanna
lähellä
sydäntäsi

perille
asti

minussa
hengitä

http://www.youtube.com/watch?v=mpgyTl8yqbw

Muukalaisuus

muukalaisuus paistaa naamarin läpi
sopivassa valaistuksessa
todellisuus lakkaa olemasta vaihtokauppaa
rahalla ostetun elämän hinta täällä,
on
Golgatalla
ikuisesti maksettu :
Jeesuksen kuolemalla

Lohtuajatuksia

Jumala ei syytä meitä
kun emme kelpaa
eikä ole syntiä olla huono

Jumalalle kelpaa heikko
ja kaikki vätyskäiset

Jumalalle saa tuoda kaikki
puutteet uudelleen
saa tuoda sen ettei riitä
eikä osaa

saa taas tuoda
itsensä armahdettavaksi
itsesyytöksistä ja peloista
uudelleen

saa tuoda
epäoikeudenmukaisuudet

ja surun
jota aina saa kantaa
ja joka
ei kulumallakaan lopu

taas saa tuoda ikävän

tuon pohjattoman
hyväksytyksi
tulemisen halun

ja uskollisten
lähimmäisten ikävän
ja tulevaisuuden pelon

Jumala ei väsy
eikä kyllästy

Hänen kärsivällisyytensä
saa meidät
uskaltamaan

Tulla lähemmäksi
Rakkautta jota niin
kipeästi tarvitsemme
ja vähän ymmärrämme

lähemmäksi Rakkautta
joka armahtaa
ihmiseksi jälleen.

Flying Elephant


Koko painollaan Jumalaan nojaten -
jatkuu vaellus-
surun elefantit ovat
kuin höyheniä.
Taivaan hyppysissä

Armon laastarit





Armon laastarit
rikkonaisen sielun polvissa
auttavat eteenpäin menoa.

Sinä Lohtu! jää!

Tule lähelle, kaukaa. Tule! Odotettu kaivattu! Saavu
nopein askelin, tai hiljaisin
harppauksin! Tule, niin kuin
tahdot, kun tulet vain!

Joudu tänään! Katsoo ikkunasta,
odottaa, Sinua näkyväksi tiellä;
sieltä kaukaa, aavistus lähestyy!
Nähdä voi, jo melkein kuulla askeleet
hietikolla, kun tuuli niitä kuljettaa?

Aivan kohta seisot kynnyksellä?
Kohta jo kuuluu varovaisin kolkutus,
vai joko ovi avattiin? Tule!
Olet odotettu! Odotetuin! Tiesithän sen?
Älä istahda oven lähelle, kuin pian lähtisit,
vaan jäisit! Nyt kun jäädä voit!

Tule tänne peremmälle, täällä on
pöytä katettuna! Tuossa tuskien teetä
hopeakannussa hautumassa; tuossa
surujen sämpylöitä, murheen mansikoita
suuhusi sulaviksi!

Kas tuossa on odotuksen omenoita ja
itkuisen ihania kipukirsikoita!
Kaipausten kanelikakkuja
ja mehevää masennusmuhennosta mustikoilla!
Kaiken tämän ja vielä muun, Sinua varten
säästänyt olen!

Istu tähän vastapäätä levoksi, lohduksi, nyt!
Tänään ikuisuus alkaa voi, vuosi kaksi oi,
kuin hetki seurassasi! Sinua kastsellessa
suru sammuu kuivuu kyyneleet. Tuskat taukoaa,
kivut kaikki vihdoinkin vaikenee!

Sinä Lohtu! jää.

"Ilman pohjalastia ei laiva seilaa!"

Kuuntele:
http://www.youtube.com/watch?v=6reG5JQUJH8&feature=related

"Hänen Armonsa on parempi kuin elämä

tosi pitkään oltiin jo odotettu.
odotuksen ilo muuttui
murhemieleksi, vaan ei
hellitetty. epätoivonkin vilu
vallitsi, silti pysyttiin toisia
lähellä, ja kannettiin murheita
yhdessä

aikaa ei enää jaksettu laskea,
se vain kului. sitten Jumala puhui
Sanastaan, että "Hänen Armonsa
on parempi kuin elämä"

kaikkien ilmeet kirkastuivat,
suut menivät hymyyn,
kun Totuus lämmitti olosuhteista
huolimatta.

Kissankellot

Jos on paha olla ja surua,
tässä on Lohdun kukkia,
niitten helinän voi oikeasti kuulla:
lohdu lohdu lohdu.

Vielä on

Tuulessa heiluu ja värisee.
Kaikki kirjavat lehdet.
Koko metsä ja viimeisiään vihertävä maa.
Hytisevä mieli.

Haikeus havisee.
Sielun täydeltä syysmenetystä ja
talven uhkaa.

Vielä on piilossa kesää!
Tunnossa!
Puitten ja pensaitten alla!
Muistissa viheriöi !

Sateet tulevat ja tuuli.
Taas.
Lumi yllättää...

Jumalan Henki
Kukittaa Ikuista Kesää.
Sydämissä.

Onneksi.

torstai 5. helmikuuta 2009

Puhetta Jumalalle

Saavuttamattomissa on elämän ote
on Kipeää karheaa ja vaivalloista.
Tuhat työtä ja askelmaa,
aatelmaa, unelmaa; saakoon nyt odottaa.

Katse on pudonnut peltikatolle,
radan varteen ja kauas tielle
se on eksynyt, ei
tahdo nousta maasta, niin jäykkä
on niska ja mieli.

Missä on minun puuni,
minun ruohoni ja maani?
Minne katosi Taivas ja minne
elämän kieli?

Ota nyt kädestä kiinni!
Ota tämä hauras ja kalpea mieli! Ota nyt
käsiin Taivaallisiin ja hiero paleltunutta,
kunnes syysmieli virkoaa eloon
ja hengittää!

Antaisit vihreyden viipyä ylimääräisen hetken,
tai toisit takaisin kesän ja auringon?
Toisit kukat ja linnut ja hymyilyt
ja pienet vikkelät jalat; toisit
kädet käsissä viipymään ja
satukatseen lämmittämään?

Miksi hitaus painaa ja kaipaus kaivaa
kauas, pois täältä kaukaa lähelle?
Voi, avaisit sielun ikkunat, ettei
niele syysmelankolia.

Kaikkivaltias, Sinulla on mistä
puhaltaa Elämä,
keskelle kuolemaa.

Ikkunan vieressä istuja

Ikkunoitten vierissä istujille
istumista riittää.
Sitä odotetaan mitä aina ennenkin.
Harvoin se tulee.

Koko elämä meni odottaessa.

Kunnes Jumala tuli.
Jotakin tapahtuu
ja siirrytään ikkunoitten
vieristä pihalle.

Aroilla jaloilla otetaan
ensimmäiset askeleet.
Maa ei katoa alta
eikä ilma lopu.

Takana ovi sulkeutuu.
Nyt on istuminen ohi,
se ei ole enää elinehto.
Vanhuuskin tulee lähelle.
Ei sitä yksin ole pakko
kantaa.

Yksinäisyyden tylyt muurit.
Niitten sisäpuolella itsesyytösten
rakit haukkuvat.Tekemiset
ja teekmättä jääneet eivät
hellitä.

Lähellä ollen on helppo jakaa
aatoksia ja tuntemuksia.
Mikään ei tuijottamalla
irtoa. Siksipä Jumala tulee
väliin. Että uskaltaa elää.
Vihdoinkin.

Ei tarvitse kuolla
siihen, ettei syntynytkään.
Niin kuin moni tekee.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Aamu varhaisella

Tänään maa on entistä valkoisampi,
kun tuore lumiharso peittää pellot
ja pihat. Hiljalleen lunta tupruttaa
ja aamutaivas punottaa.

Seinäkellon raksutus kuuluu tuvassa
ja keinutuoli liikahtelee harvakseen.
Joululahjasukat lämmittävät jaloissa.

Kissa on omissa oloissaan,
väillä se aukaisee
silmänsä mutta jatkaa taas
kehräämistään.

Luen raamattua,
ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä,
ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.
Ei
tarvinnut nähdä sitä maailman pahuutta
ja sortoa, mitä Noa sai nähdä.

Jumala otti Hanokin tykönsä..

Ajattelen että näinköhän se on
heidänkin kohdallaan,
jotka vielä täällä
vaeltavat Jumalan yhteydessä?
Heidät otetaan pois.

Kun katson ulos,
piha on vieläkin valkoisempi.
Sydänkin on lumivalkea ja yhtä pehmeä.

Lattiakin narahtelee tyytyväisenä.
Lämpöisessä tuvassa.