torstai 31. joulukuuta 2009

Kysymä







Eikö koskaan lopu se
mikä ei ole vieläkään loppunut
kaiken muun loppuessa ajallaan


miksi ei sammu se
mikä ei ole sammunut vielä
kaiken muun sammuessa jo


miksi se polttaa
vaikka se on Sinun käsiisi tuotu





?





keskiviikko 30. joulukuuta 2009

O'- do-tuk-sia

Tästä läheltä, otettu kuva.




Surusilmien turvapaikkaa
toisen silmissä?
Pelon puhetta pakoon mentyä?

Osaako tulla takaisin?
Jaksaako?

Odotusten liian suuret taakat
uuelleen murtavat maahan.








tiistai 29. joulukuuta 2009

Levollista jankutusta




Jeesus
kaikki näivetyksenikin
sinä olet kantanut
saamattomuuuteni
masennukset
pettymykset
ja kuoleman

Taas kun menee huokailun puolelle
ja oma olo rasittaa
eikä saa yhtäkään inspiraatiota
ja kaikki vaan jyrää harmaata
tahtia:

Sinä Jeesus nostat taas
paremmille näkyväisyyksille
tästä hiiriperspektiivistä
Taivaan mahdollisuuksien
ulottuvaisuuksiin,
niin arjessa kuin juhlassa!


Ei niin, että olisi jokin
automaatio, jokin nappula
jota painaa matalapaineessa,
vaan on se Ainutlaatuinen
Armon Voima, Lepo:

yrittämisistä ja pätemisestä
ja siitä, että pitää
olla näyttöä ainakin jonkinlaisesta
tehokkuudesta

!ei tarvitse tehdä mitään,


silti on Rakastettu!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Täts' it







Lunta maa täynnä.
Joulun vitivalkoisia villoja.

Kynttilöitten hehkuvissa sydämissä
muistot elävät.

Kipu elää.
Puuttuvat katseet.

Äänet.
Askeleet.

Tyhjä syli.
Hiljaisuuden Lohtuun käärityt hetket.

















perjantai 25. joulukuuta 2009

Ah-dingosta -dinkoon


Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon
Sinä annat minulle voiman elää.


Psalmi 138 Raamattu 1992

torstai 24. joulukuuta 2009

Missä on minun onneni







Eräs rohkeimmista sydämen uskon tunnustuksista
löytyy Psalmeista: ”Minä saan
aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja
viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa
minulla on sinut, sinä olet ainoa
turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja
sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun
osani iankaikkisesti.” ”Minun onneni on
olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan,
Jumalaani” (Ps. 73:23–28). Kristuksen
nimessä ja Kristuksen tähden tämä on
totta kohdallani!

Onneni ei ole siinä, että kaikki muuttuu
elämässäni ja itsessäni paremmaksi.
Onneni on siinä, että otan vastaan Herra
kädestä niin nykyisen elämäntilanteeni
kuin tällaisen oman itsenikin. Näin siitäkin
huolimatta, vaikka kumpaankin sisältyy
vaikeita ja raskaita asioita. Suostun sairauteeni
ja tämän hetkiseen terveyteeni,
pahaan ja hyvään olooni, itkuun ja iloon ja
siihen, että ”näin syntisenä, Herra, mun
täytyy vaeltaa”.

Suostun jopa siihen, että
sieluni ja ruumiini nääntyy.
Ei ole helppo luottaa, että Herra luo
elämääni niin valon kuin pimeydenkin ja
tuottaa yhtä lailla onnen kuin onnettomuuden
(Jes. 45:6–7). En millään tahdo suostua
siihen, että Herra lähettää kuoleman,
vie alas tuonelaan, tekee köyhäksi ja painaa
maahan.

Helppoa silloin on uskoa, kun Jumala
antaa elämän, nostaa tuonelasta, antaa
rikkauden ja kohottaa maasta (1. Sam.
2:6–8). Kuitenkin molemmat elämän tilanteet
ovat Herran antamia, sillä Korkeimman
suusta lähtee niin paha kuin hyväkin
(Val. 3:38).

Kuinka usein sisimpääni hiipii syvä
syyllisyys ja sen mukana epäilys. Kaikki
kurja itsessäni ja elämässäni aiheutuu vain
omista laiminlyönneistäni, harkitsemattomuudestani,
luonteeni heikkouksista ja
synneistäni.

Jos olisin toisenlainen, jos
ponnistelisin enemmän, tekisin työtä ja
kilvoittelisin huolellisemmin, niin kaikki
olisi nyt elämässäni paremmin. Minulla ei
ole lupaa tällaisenani luottaa Herraan, koska
vikani ja virheeni ovat aiheuttaneet nykyisen
pahan enkä ole suostunut enkä jaksanut
niitä korjata.

Jos Herra näkee hyväksi, hän kyllä
työntää minut pois nykyisestä tilanteestani
ja avaa oven johonkin uuteen.
Hän voi kääntää kohtaloni, mutta hän
voi olla myös kääntämättä.

Hän on voimallinen muuttamaan minut
tahtomallaan tavalla tai sitten hän ei muuta.
Itse en kykene määrittelemään sitä,
mikä on minulle parasta, mikä pahinta.
Opettelen vain luottamaan Herran armolupauksiin
ja siihen, että hän on elämässäni
ja sen kaikissa vaiheissa kaikkivaltias Herra,
joka toteuttaa tahtonsa.

Siksi minun onneni on siinä, että saan
olla lähellä Herra ja turvata häneen myös
huokaillessani ja itkiessäni ilman kyyneleitä
omaa elämänosaani ja jumalattomuuttani.
Ja ”vaikka minä kuljen ahdingosta
ahdinkoon, sinä annat minulle voiman
elää” (Ps. 138:7).



OP













keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Sanapullaa





Ajatusten omenapullia
luumuja appelsiineja.
Kanelin ja neilikan
tuoksua.

Esiliinan hulmahduksia ja
kattiloiden kolinaa.
Hyräilyn häiviä.

Lämpöisiä tunteiden tulvahduksia
itsekseen puhumista ja
hienoista hymyilyä....

Hiljaista rukousta,
kiitollisuutta
ja tiskiä riittää!

Tupa on pelkkää höyryä
uunit lämmittävät
pannuja patoja
ja sydämiä.

Kaffia ;
hymyä;
hyräilyä!












sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Enkeli










Enkeli lensi tänne
sieltä, missä kaipaus loppuu

Siellä salaisuudet menettävät
merkityksensä,
Totuus näkyy selvästi
ja on rauha maassa.

Nyt pääsy lähelle
ja kauas on kaikille mahdollista!
Valo on voittanut pimeyden,
muukalaisille on löytynyt koti.

Yksi on Suurin,
Hänen järjestyksensä vallitsee.
Mitättömän arvo täällä, voi hämätä katsojaa,
kun kallisarvoinen on kätketty
arvottoman sisälle.

Siellä ei Enää katsota henkilöön, vaan
Häneen, Joka on kaikki Kaikessa,
Messias, Daavidin Poika,
Jeesus Kristus.


















lauantai 19. joulukuuta 2009

:-) :-)









Aamulla varhain
kun yön valvomiset ja kolotukset
vielä riipovat

villasukat ja takki eivät lämmitä
ajatukset eivät luista

kahvi ei ole tarpeeksi kuumaa
että vilu hellittäisi ympärillä,
tai kauempana

sielut hytisevät;

Sinä tulet,
lohtuna
kaikkiin vaivoihin.

On silti vilu ja muresta riittää,
kolotus jatkuu ja talvi,
Sinä, toivo elät.

Lohtu lämmittää.
















perjantai 18. joulukuuta 2009

Ajan tasalle.......






Uskaltaisikohan löytyä
jänispellon takaa, aarniometsästä,
jossa suuret Harmaat Hirvet
kulkevat varmoin askelin
ikikuusien alle,
 kun yhtenä aamuna
 peltohiiri
vaan katosi
tai lumijänis,

lumen yllättävää ääntä....


perjantai 11. joulukuuta 2009

Feis tu feis

haavoitettu sielu
monet vammat painavat

kantaisi toisten taakkoja
omien sijaan

ennemmin tai myöhemmin
haavat särkevät läpi
kasvoista kasvoihin

perjantai 4. joulukuuta 2009

Rakkaus








vastarakkautta
odottamaton
Rakkaus
voi muuttaa
ilmansuuntia

ihmisten
sisäisiä raitoja,
lommoja, haavoja
sekä läiskiä







torstai 3. joulukuuta 2009

Ar-mahtava





Jumalan
armahtavan katseen
lääkkeet
parantavat
rikotun sielun








sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Lehtiä maasa





mennyttä haravoimassa,
elämän kuivaneita lehtiä

jokaisessa lehdessä
hetkiä vuosia
kasvoja sanoja

puut tuoksuvat
kasvot tulevat liki

elämän katoavaisuuden haikeutta

Kristus
luokse jää.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Sauna




saunassa on hyvä olla
pehmoista
ja
lämmintä
kukaan ei kysele mitään
lämpö sulattelee
sisuksia
ja
jäitä
sydämen arka ovi
ei aukea

torstai 12. marraskuuta 2009

Rukous




”Herra Jeesus,
ole sinä minun turvani
ja ainoa lohtuni.

Ole läheinen ystäväni,
sillä kaikki muut
ystäväni ovat minut jättäneet.

Ole toivoni,
sillä turhaa on panna
toivoa ihmisiin.

Ole iloni ja sydämeni riemu,
sillä kaikki maallinen
ilo on turha.

Ole johtajani ja
tuttavani ja
kumppanini tiellä,
jota vaellan,
sillä ihmiset uupuvat
pian ja häipyvät luotani.

Sinussa on ylistykseni,
sinussa lohdutukseni ja
sinussa täysi luottamukseni.

Ole pelastukseni ja kunniani,
rakkauteni ja ihanuuteni..

Suo minun rakastaa
ristiäsi ja seurata
kärsimyksiesi jälkiä.

Kirjoita haavasi sydämeeni
ja anna minulle halu kestää
soimausta ja vääryyttä
joka taholta.

Suo minun olla
kaltaisesi elämässä ja
kuolemassa.
Ole minun elämäni,
ja olkoon kuolema

sinun vuoksesi minulle suuri voitto.”

lauantai 17. lokakuuta 2009

Suljettuja ovia




siloittele tasoittele
taputtele
tuskin tuntuvasti
haavoista kokoottua taloa
älä riko sielun suljettuja ovia

perjantai 16. lokakuuta 2009

Pidä minusta kiinni

Klikketi klikk

Pidä kiinni





tiedän,
että kaikki kivut sammuvat kerran

ei ole muuta,
kuin haavoitettujen käsiesi lohtu:

pidä minusta kiinni,
kunnes kasvosi nään.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Tutut kasvot



Eteen kannettu lohtu
ahdistuksen peilissä
samat kasvot
vodesta toiseen


kun syvyys on
pelkkää pintaa

kauan on
nähty arvoituksen tavoin
vajavaisesti tuntien

salaisuudet säilyvät
kuvastimien pohjissa

näkymättömätkin arvet saavat
lopulta selityksensä
tutuksi tulleissa kasvoissa




lauantai 10. lokakuuta 2009

Särkynyt





Jumalan
Armollisen katseen
lääkkeet
parantavat
rikotun sielun

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kaikki on kannettu

Kaarinan maalaama Ikoni


Jeesus

kaikki näivetyksenikin

sinä olet kantanut

ja

kaikki saamattomuuuteni

kaikki masennukset

ja

pettymykset

ja kuoleman

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kuutamo






Liki jäitä, öistä vettä.
Kuutamolla.
Liki minän pohjaa,
tietämisen tuskaa ja selvyyttä.

Liki ikä rajoja,
suvun alusta.
Tähän.
Jää kiiltää. Vesi kylmää.

Liki kuun läikettä.
Paluumatkalla.
Kaukaa.
Liki mennyttä. Tulevaisuudessa.

Yötä liki.
Sydänääniä.
Äidin kohdussa pimeässä turvassa.
Ihmisen Kuutamo.


sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Sallimus silityksiä



Meiltä sammuu ahdistuksen yöt,
Sanaasi käärit taas.

Taivaan virvoitusvillojen suojaan.

Sielun ryppyjen sallimus silityket
lävistetyissä käsissäsi,
Jeesus Kristus.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Rakkauden aavistus

klikks isommaks






Suurin läheisyys on hiljaista,
sanoitta puhumista,
voitaisiin sanoa, Rakkauden aavistusta.

Ilman syytöksiä se valtaa vastaanottajansa,
varovaisesti lähentyen,
oikoen suoraksi vääristynyttä.

Huomenna se ymmärretään,
omaan turvaan ja mutkiin pettyneinä.

Ihmisen häpeää hävetään omissa koloissa,
vajavaisuutta paeten.

Tulithan jäädäksesi!
Hetken saa levähtää kaikista yrityksistä,
olla jotakin. Olla vain.
*

Tänne päin!

Jumala,

olet kaikkialla

kasvosi ovat aina
tänne päin!

perjantai 2. lokakuuta 2009

Matka minään





matka
minuuteen
on
pitkä

se käy
luulojen
ja toiveitten kautta:

loputonta
kuolinkamppailua
elämisen
ja rakkauden
pelosta

torstai 1. lokakuuta 2009

viheriöiville niityille




Lohtu-laitumille talutusta.
Lepoon
viheriöiville niityille.
Ei kauas,
vaan lähelle.
Sinun Sanasi ääreen,
Jumala.

Heijastumaa

Vanhuudessakin on uusiutumista.
Sisäisen elämän heijastumaa.
Julkisivun mitättömyys ei haittaa.
Perimmäisessä kamarissa
on elävä aarre.

Ikuisen elämän toivo.

Silloin ei ulkoisuudella
ole merkitystä.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Hallapitsit ja arvoituksellinen katse




Halla on tullut.
Lätäkköjen reunoille
virkattiin viimeyönä
pitsit.

Oranssit kahisevat,
puissa,
vaahteran
punaiset kynnet hohtavat.

Vihertää vielä, nurmikolla,
hetken.

Aamun tuoksu,
lasikuistin
rappusilla.

Kesän
arvoituksellinen
katse,
on kadonnut
silmiin
* *

torstai 24. syyskuuta 2009

On asioita kerrottavana



On asioita kerrottavana.
Vointeja kysytään
puolin ja toisin.

Pehmoiset siivet.
Pienissä käsissä.

Arvostettu läheisyys.
Pienen Lohtu.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Läsnä olemista



Voisiko olla
Ihminen
jolla on aikaa
ei kiirettä

lähimmäinen

joka sallii taakan
kivun tuskan näkyä
uskaltaa katsoa kuulla
hiljaa
eikä moiti

ei yritä muuttaa
ei kauhistele

on vaan Läsnä

Kissan kanssa
on
istuttu vierekkäin
kärsitty yhdessä
sillä on aikaa
kuunnella
aamuun asti
suuriakin suruja

vaikka ei ole ihmistä
joka olisi läsnä,
Jumala on,
ja tietää mitä tarvitaan
kun
apujoukkoja löytyy:
Koiria Kissoja Kanoja
Kaneja Lampaita
Lehmiä Marsuja ja
Poneja tai
Lintuja
joitten Läsnäolo
on
Lohdun Lohdun

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Eikö Kuolemasta puhuta





Talutin polkupyörää peltotiellä,
Ruusukuvioinen perintöhame hulmusi
syystuulessa, vielä lämmitti ilma.

Kissa kulki edellä.

Pelkäsin Kuolemaa.

Kun Rakasmummu kuoli,
oli syksy ja silloin palellutti,
päivällä ja yöllä, vaikka
kissa nukkui vierellä.

Kukaan ei halunnut puhua
Kuolemasta.
Pelko jäi, ahdistus
ja pimeä.
Jäi syksy.


Nyt on
Jumalan Sanan
Lohtu
ahdistuksen hetkellä

Heprealaiskirje 2

Koska siis lapsilla on veri ja liha,
tuli hänkin (Jeesus Kristus)
niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi,
että hän kuoleman kautta kukistaisi sen,
jolla oli kuolema vallassaan, se on:
perkeleen,

ja vapauttaisi kaikki ne,
jotka kuoleman pelosta
kautta koko elämänsä
olivat olleet orjuuden alaisia.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Päivän kerrallaan




Kun

kannat jaksamatonta,
surupelkoa


pakenevaa

painat lähelle sydäntäsi
turvallisesti

sykkimään

käännät oikein päin,
vain

Sinua katsomaan

ei oikeastaan mikään muutu,


mutta

jaksaa taas
päivän kerrallaan

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Kerro Kulta

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Old_marriage_at_Plac_Kaszubski.jpg


kun kuulo kaikkoaa,
kirkas katse kelmenee
kiharoita karsitaan,

kohtalainen kauneus kuihtuu,
kaikki kukkeat kurvitkin katoavat

kerro Kulta, kerro, kaipaatko
kuitenkin Kaunokeijusi
kainaloon?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Jaksaako?



Miten

toiset jaksaa?
Miten ihmiset ylipäätään
jaksaa, jaksaa?

Sairaat esimerkiksi?
Vanhat?
Kaikki Nuoret?
Lapset?

Miten perheissä
jaksetaan?
Äidit ja Isät?

Kuinka
tulevaisuuden kanssa on?
Kuinka voi jaksaa
ilman Jumalaa?

torstai 10. syyskuuta 2009

Ikimuistoista









Lauloin tätä laulua
iltarukoukseksi suomenkielellä
kehitysvammaiselle
lapselle.


Hän oppi kertosäkeen
suomeksi, vaikka oli
erikielisestä
perheestä.


Kun sitten tapasin hänet ja
hänen perheensä
vuosien päästä,
minä en voinut olla
taas laulamatta
tätä Ihnaa laulua.


Hänen vanhempansa eivät
olleet koskaan kuulleet
kuinka hän sen suomeksi hyvin lauloi,
silloin he saivat kuulla, kun yhdessä
itkimme ja lauloimme!


Musiikkialan ammattilaisina
hekin improvisoituivat mukaan
lapsensa puhumisen
ja viittomakielen innoittamana.






tiistai 8. syyskuuta 2009

Lato ja haravakone





Sielu kuin
harmaa lato
ja
vanha unohtunut
haravakone
pellon laitamilla

ruostunut raukka

nyt ei voi
maata sen
aisalla
kissa kainalossa
Taivaaseen päin


keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Haikeus






kesä jäi -
askeleet
tuuli
vei

nyt kiikkuu
aika
ohi iltojen

yhä
vastapäätä hymyillen

keinu
souda meitä taas

hulmuamaan
heilumaan
haaveilemaan

syksystä
uuteen
kesään

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sointi




kun ihminen soi -
sielu voi liikkua sormissa -
kankeasti hapuillen

kuin haaveillen,
uumoillen etsii rytmiään -
tunne liukuu, liikkuu,
pakenee?

kuin pysähtyisi kuulemaan,
tohtiiko, ymmärtääkö -

katse puhuu,
samaistuu soittajaan
sormissa parahtaa!

se on sanottu!
soittajan salaisuus.

perjantai 28. elokuuta 2009

Pieni protestilaulu




Iltaa ei odoteta
Ei yötä.

Saisi olla hyvin pitkä aamu
ja pitkä päivä.

Syksyääkään ei kaivata.
Ei talvea.

Pitkä kevät.
Pitempi kesä.

Jumalan Hullut saavat
kaikkea tätä.
Yölläkin on päivä.
Ja aina on kesä.

Kun jaksaa elää.
Kun jaksaa elää.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Tuule















tuule Jumalan tuuli !

jälleen
tuoksuvat
kaipuun korianderit
ja kipujen
kanelit
ikävän
inkiväärien vierellä

yhä niityillä
nuokkuvat
valtoimenaan
nuorruttavat
neilikat

sydämen laaksojen pohjilla
aaltoilee
armon aloet
mirrha! koofer!
ja kassia!

Tuule
Jumalan
tuuli
sielun
saframi saroille:

että
pelastuksen balsamin toivo
kantaa
yli kuoleman
yrttien´
katkeran
kitkeryyden!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Sunnuntai














Kukka-auringossa
heräävä päivä

toivontuuli ja tyyni

osa minua
minun osassa

vajavaisena Jeesusta Kristusta
seuraamassa

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Missä?

Missä on pipo ja kaulahuivi,
sielun kylmyyteen?

Missä sukat ja takki?

Missä sen hanskat, jotka eivät
ole hukassa tai maassa?

Missä on lääke, kun hymy
hyytyy ja mieli menee poikki?

Missä on Käsi, joka elämän
mutkissa suoraksi silittelee?

Tule! Tule nyt! Vaikka on kesä,
on silti talvi, eikä kotia näy!

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Lähelle

Hiljaista ajattelua.
Huokailua, maata ylemmäs.

Sitä suurten käsien suojelusta
kaikille, suurille ja
erikoisisesti pienille,
loma-aikana, pyytää.

Rasisutuksista vapautusta,
myös anoo, yhdessäolon iloa!
Lähelläolon riemua ja luottamusta.
Luottamusta, Suurempaan Turvaan,
kuin ihmisen oma turva.

Tule lähelle, tänään, tule
pelon läpi, tule murheista
huolimatta, Sinä, Jumala,
joka Kaikkia luotujasi paimennat!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Lohdun lohdun
























Hyvin vanha orkidea kukkii.
Se on nänyt vaikka mitä.
Monta kertaa se on jätetty
oman onnensa nojaan, unohduksiin,
pari ryppyistä lehtä vain ja
kasa juuria. Ruukussa.

Ei muutenkaan ole vihreitä sormia,
saati sitten orkidean suhteen.

Ihme se on, että joka vuosi se kukkii,
heinäkuussa.

Nyt taas.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Heijastuksia

armahdettujen syntisten silmissä
Jumalan
kasvojen heijastukset,

hauraitten
peilien
tallettamat
taivaat
maassa!

Vanhurskauden auringossa





Naps-kuvan-saa-isommaks!

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Hetkiä

Se vei unet ja levon,
kadotetun ilon toteamukseen,
laahustavina päivinä.

Yön uhka ylettyy mörkömetsistä
sielun makuukamariin,
takan reunamilta
kotiliettä hyytämään.

Vaikeroimisista Kaikkivaltiaalle
lohdutuksen saamisiin,
ensi yöksikin enkelinsiipien
suojaa kaikkiin nurkkiin,
että pelon seitit
sulavat Taivaan muurilaasteihin.

Kiitosmieli haaveiluttaa,
pellon kulmista ja pähkinäpuu
metsistä kukkaniittyihin
kääritystä onnenmaasta ja tytyväisyyden
tihkusateista aamutuimin.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Vielä kääritään Rakkauteen!

















Vielä kääritään Rakkauteen!
Kuin Rasvaan!
Että oikein tihkuu.

Ikuisuuden lempeä olo.
Lepo ja helpotus.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Murheellisten toivo




















aamu koitti
yön varjot
päivä voitti

yhä Kristus hymyilee
murheellisille toivoa
maassa

torstai 25. kesäkuuta 2009

Kissaduetto

















Kissaduetto

Musta kissa on oma, vaalea matkustaa
lomakauden jälkeen Lontooseen, omaaan
kotiinsa.

Musta kissa on erikoinen pakkaus.
Tyttäreni poika on se opettanut nukkumaan
vieressään peiton alla. Se nukkuu selällään
tassut täkin päällä.

Nyt se on liian iso ja itsepäinen
nukutettavaksi nukenvaunuissa,
johon se pentuna sai tottua.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Lähellä

Joka hetkeen mahtuvat kiitokset ja
ilon odotukset, joissa elämän
ihme on kokonaisena.
Kesä. Lähellä Jumalaa.

Lähellä kaikkia
Lähellä minua ja Sinua.

Jumalan paistinpannussa


















Meitä pasistetaan Jumalan paistinpannussa.
Kypsytellään hiljaisella liekillä.
Joskus tulee sellainen mieli, että
saisi laittaa pannun kaappiin.

Mihin meitä sitten vielä ikääntyneinäkin
kypsytellään?
Ajattelen meidän vanhaa Äitiä.
Häntä paistettiin elämän loppusuoralla,
syksystä kevääseen.

Että TARVITSIsi vain
Jumalan Armon lahjaa, ei omia
ansioita, ei mitään omaa.
Vain Jeesuksen Kristuksen
Lahjavanhurskaus kelpaa Jumalalle.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kun sielu menee sijoiltaan


Kristus ja Mataleena
















Elämä täyttyy vaatimuksista.
Niin monista yrittämisistä ja
rupeamisista, eikä kaikkia jaksa
edes toteuttaa.

Sydämen ihminen odottaa
sylissäistumista ja
vahvistusta, tämän päivän
arjessa.

Jumalan Isän sylissä on
lohtupaikka kaikenikäisille
ja kokoisille. Aikaa on.
Eikä sitä tarvitse tilata
etukäteen.

Kun Sielu on mennyt sijoiltaan,
niin kuin se usein menee,
milloin mistäkin syystä,
se tarvitsee paikalleen laittoa.

Hiljaisuuden hetki, ei tule
itsestään. Se on asettumista
Taivaan ulottuvaisuuteen ja
sydänovien aukaisemista
Jumalalle, joka näkee ja tietää
kaikki.

Kun Magdalan Maria kohtasi
puutarhurin hautausmaalla,
itkiessään kadonnutta Mestariaan,
riitti, kun Jeesus sanoi: Maria!
Marian sielu laitettiin paikoilleen.
Riittää se tänäänkin.

Se riittää, kun Armahtaja saa
Vahvistaa heikkoa Armossaan.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Hiiskumaton silmäys












En ku med havet i øya.
En hai får øye på kua.
Det er blikk stille.
Øyvind Sand





Lehmä meri  silmissä .
Hain silmissä lehmä.
Hiiskumaton silmäys!
Käännös/Herne

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Haavoitetut

Tee mimulle kasvot
joitten takana olen turvassa
itseltäni ja muilta.

Anna katsella silmäaukoista
sopivan matkan päästä, siitä
turvallisesta kulmasta.

Kasvot jotka puhuvat samaa
ilmeetöntä läsnäoloa,
loukkaamatta ketään.

Tuskaisen haavoittuva minä,
ihminen, joka sovittautuu
toisten haavoittuvien lähelle.

Eräänä päivänä
naamari riisutaan.
Jumala!
Pidäthän silloin kädestä kiinni?

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Kuva muistissa













Suomut irtoilemassa
iho kellastuu,
himmenee pois

kaikki ilmeet jo
puhki puhuttu,
silmissä vain
heijastuma menneistä;

kulunut ja loppuun hautunut
muistikuva ihmisestä

naamariensa takana

Tähti














Maan kiharat
tuulessa levällään

mättäitten
silmät kukkivat

torstai 11. kesäkuuta 2009

Kun oma apu loppuu

kun oma apu loppuu
on kaaoksen keskellä
hiljaista voimaa

murheen keskipisteessä
on tyyntä:

Rauhan kasvot
Sinä
Jeesus Kristus

Ikkuna on auki.

Ikkuna on auki.
Katson puitten taa.
Siellä toinen maa
katsojaa odottaa.

Vilpoiset illat taas.
Vainiot levossa on.

Jumalan suuri Armo parempi elämää.

Vanhan talon silmät

vanhan talon silmät,
ikkunat, joista näkyy kauas
ne ovat nähneet paljon,
mutta ei kaikkea

aika meni ohi hipaisten
niitten pintoja
joissa vihreydet ovat piilossa,
pois hakatut omanapuut kukkivat
syreenien vierellä

onneakin oli
ja surun tummuus,
syntymän ilo ja
koko lapsuus

samat ikkunat odottavat
minua taas

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Orpous on yhä











Ei se, että ollaan lähellä muita,
poista orpoutta.
Ei poista sekään, että hyväntahtoisesti
kuljetaan vierellä.
Ei edes se, että tunnustetaan rakkautta
hellin sanoin. Ei.
Orpous on yhä.

Se on kokonaisen yön yli.’
Itsestään se poistuu aamun tullen.
Tai ei poistu.
Jos se jää, se odottaa aikaansa.

Orpous on tyhjyyttä, joka täyttyy
omalla ajallaan.
Jumala täyttää ihmisten tyhjiöt,
joko täällä, tai sitten perillä.

Vielä on huokauksia

Vielä on huokauksia,
pitkiä lauluttomia kausia,
väsyneitä siipiä ja jalkojen
pakotusta

on myös matalia muistoja,’
ylhäisiä unelmia ja
sinisen taivaan lisäksi
aurinko!

Suurta puuta ei ole,
mutta pesä on.

Maassa.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Syy





















Häkkilinnun
kuolinsyytä tutkittaessa
todettiin,
että sitä ei
aiheuttanut ihmisen myötätunnon puute,
vaan se,
kun sen lauluun ei tullut
toisen linnun
vastalaulua.
Peilistä.

Ollutta

Menneisyyden markkinoilla
tunto tallettuu ja jopa tyyntyy
entisyyteen eksyen!

Siellä saa mennä ja
tulla mielin määrin,
ketään loukkaamatta
tai ärsyttämättä.

Pientä turhautumista
voi kuitenkin esiintyä
aikaeron pituudesta riippuen?

Mariposa










Pikku Nannu,
yhä hänen
kesähiuksensa leijuvat ja
hame hulmuaa
yhä pienet jalat juoksevat
edes takaisin pihan ja
pellon väliä!

Yhä paistaa sama loppumaton aurinko
ja sama tuuli taistelee kesätunteissaan,
samat puut kukkivat ja samat sielut kiikkuvat
puitten latvoissa hiljaa
ja kevyesti

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Saapastelua

saapastelu filosofointiin
kysytään sievoisia enerkia määriä
jo pelkästään fysikaalisella tasolla

ilman uskoa Jumalan välittämiseen
ei mikään merkitse mitään

Varjo

istuu
niin lähelle
aivan viereen

varjo

orpouttaan paeten

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Pusu















kesken kaiken
hyvin taiten

katse hohti,
tunteet nosti

yli aidan

ikiomaan
maailmaan


The Kiss

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Olemisen jatkumista














olemisen jatkumista
maassa puissa
pelloilla

yhtä ajan ihoa
saman tuulen silittelyä

ehtimisen ja riittämisen
taakaa-ajossa -

Kuolleet eivät vaadi

Vaatimattomuus ei vaadi

minä vaatii, aina.
Suosiontavoittelijat vaativat,
kuolleet eivät vaadi
eläessäänkään.

Pilvikoirat

taivas on puhki
aurinko kelluu maassa
tähdet harmaina kivinä teillä
Jumala
hymyilee
pilvikoirille

Rukous

Jumala,
kasvata nyt
rakkaudella
vanhassakin
pieni isoksi

perjantai 29. toukokuuta 2009

Tiätääsittäpäs'










minkämoost'on, kun
rauhas saa huilata
veheriääsellä mättähällä
johona Lemmikit kukkii,
samalla kun Tiiaaset tirittävät
suvisinffoniootansa!

Syräntä siinä täräjyttää
ja miältä hyppyyttää!